Liettuan fintech 2025: johtajuus, sääntely ja kasvu

Valot himmenivät ROCKITin viimeistä sessiota varten, mikä merkitsi Liettuan fintech-yhteisön vuoden 2025 yhteenvetotilaisuuden päättymistä. Tunnelma oli sähköinen, osin ehkä juontaja Lina Žemaitytė-Kirkmanin, ROCKITin johtajan, leikillisestä varoituksesta "ei ruokaa, ei ystävyyttä" johtuen.

Naurun alla oli kuitenkin aistittavissa vakava jännite. Kymmenen vuoden räjähdysmäisen kasvun jälkeen Liettuan fintech-ekosysteemi on risteyksessä. "Startup"-vaihe on ohi. "Scale-up"-vaihe on kaoottinen. Entä "johtajuus"-vaihe? Sitä rakennetaan edelleen ja sen merkitys hakee muotoaan.

Vastaamaan eksistentiaaliseen kysymykseen—"Mitä johtaminen todella tarkoittaa?"—järjestäjät kutsuivat paikalle kolme vahvaa ääntä, jotka edustivat ekosysteemin menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta:

• Daumantas Dvilinskas, TransferGo:n toimitusjohtaja ja perustaja (The Global Scaler).

• Indrė Dargytė, BeMyBondin toimitusjohtaja (The Regulatory Innovator).

• Marius Jurgilas, Axiologyn toimitusjohtaja ja entinen Liettuan keskuspankin hallintoneuvoston jäsen (The Architect turned Founder).

Se mikä seurasi ei ollut kohtelias paneeli, jossa kaikki olisivat olleet samaa mieltä. Se oli raaka, suora keskustelu huijareista, dinosauruksista, naapurimaiden uhasta ja kiistanalaisesta ajatuksesta, että ehkä Liettua voisi rajoittaa lisenssien jakamista nykyistä tiukemmin.

Part I: Tavoitteen määrittely (tai "2028-ongelma")

Lina Žemaitytė-Kirkman avasi suoran haasteen kansalliselle strategialle: "Vuoteen 2028 mennessä Liettuan pitäisi olla korkean lisäarvon fintech-keskus. Mitä se käytännössä tarkoittaa?"

Vastaukset paljastivat perustavanlaatuisen eron siinä, miten ala määrittelee tehtävänsä ja menestyksensä: onko fokus taloudellisissa mittareissa vai laajemmassa yhteiskunnallisessa vaikutuksessa.

Populistinen lähestymistapa: Marius Jurgilas, joka työskenteli vuosia politiikan parissa keskuspankissa ennen siirtymistään yksityiselle sektorille Axiologyn riveihin, argumentoi että menestyksen määritelmä on ollut liian sisäänpäin kääntynyt. "Saatamme elää kuplassa", Jurgilas varoitti ja viittasi huoneessa istuviin perustajiin ja juristeihin. "Puhumme täällä jo uskoville." Jurgilaksen mielestä "korkea lisäarvo" ei ole pelkästään bruttokansantuotteen lukuja tai unicorn-arvostuksia. Kyse on tavallisesta liettualaisesta. "Haluan nähdä vaikutuksen tavalliselle ihmiselle Liettuassa. Korkea lisäarvo tarkoittaa sitä, että fintechin vaikutus Liettuan laajempaan taloudelliseen kilpailukykyyn on selkeä." Hänen viestinsä oli terävä: jos isoäiti Rokiškiksessä tai opettaja Palangassa ei tunne fintechin hyötyjä, strategia ei toimi käytännössä.

Hygieeninen lähestymistapa: Daumantas Dvilinskas, jonka TransferGo kilpailee kymmenissä globaaleissa markkinoissa, otti huomattavasti tiukemman ja suoraviivaisemman linjan. Hän korosti, että arvoa ei voi rakentaa horjuvalle perustalle. "Lisäksi haluan sanoa yhden asian", Dvilinskas keskeytti. "Meidän täytyy päästä eroon huijareista ekosysteemissämme." Huone hiljeni hetkeksi. "Se on tehtävä. Muuten, jos emme pysty käsittelemään huonoja toimijoita, kaikki näyttävät huonoilta toimijoilta. Et voi edetä hallitsematta sitä, mitä nyt tapahtuu." Tämä argumentti yhdistää maineenhallinnan, sääntelyn ja pitkäaikaisen kilpailukyvyn vaatimuksen.

Evolutiivinen lähestymistapa: Indrė Dargytė tarjosi pragmaattista kompromissia. "Älkäämme monimutkaistako liikaa", hän kehotti. Hänen mukaansa strategia ei saa perustua siihen, että jokainen uusi hallitus keksii pyörän uudelleen—se on yleinen heikkous liettualaisessa politiikassa. "Ongelma Liettuassa on, että jokainen uusi hallitus yrittää uudistaa pyörää saadakseen uusia seppeleitä", hän huomautti. "Meidän täytyy vain jatkaa aloittamaamme. Luoda ekosysteemi, jossa on hyvin palkattuja työpaikkoja ja jossa skaalaaminen on helppoa." Tämä korostaa vakautta, ennustettavuutta ja osaamisen kasvattamista.

Jurgilas, joka ei malttanut olla kommentoimatta, kiteytti osion vastauksella Dvilinskasille: "Yksi viesti. Meidän täytyy päästä eroon ei huijareista, vaan dinosauruksista."

Siinä se oli—illan keskeinen ristiriita. Dvilinskas haluaa puhdistaa huijarit (Crooks); Jurgilas haluaa poistaa vanhentuneet instituutiot ja toimijat (Dinosaurs). Tien 2028 tavoitteeseen saavutettavuus vaatii todennäköisesti molempia toimenpiteitä: sekä laadunvalvontaa että vanhojen rakenteiden modernisointia.

Part II: "Punkki"-analogian merkitys (identiteetti ja sopeutuvuus)

Yhdessä tapahtuman mieleenpainuvimmista hetkistä paneeli yritti määritellä Liettuan henkieläimen. Jos Venäjä on karhu, Ranska kukko ja USA kotka, mikä on Liettua?

Indrė Dargytė ehdotti varovaisesti "hevosta". Juontaja vitsaili "kirjavasta" hevosesta. Marius Jurgilas pudotti pommin: "Oikea vastaus on punkki."

Yleisö nauroi, epävarmana oliko se loukkaus vai kehu. Jurgilas täsmensi: "Koska me imeudumme kaikesta, mikä on edessämme."

Vaikka vertaus oli näkyvä ja jopa graafinen, se haluttiin esittää Liettuan ylivertaisuuden sopeutuvuudesta kertovana todistuksena. "Me tartumme mahdollisuuksiin", Jurgilas selitti vakavasti. "Liettua on yhteisö, joka on erittäin sopeutuva. Riippumatta poliittisesta järjestelmästä tai valvonnasta... me tartumme mahdollisuuteen." Tällainen mentaliteetti selittää, miten pieni maa voi hyödyntää globaalien trendien, kuten kryptovaluuttojen, joukkorahoituksen ja tekoälyn, synnyttämiä mahdollisuuksia.

Hän havainnollisti tätä kertomuksella suuresta kryptoyrityksestä (viitattu globaaliksi toimijaksi), joka oli ottanut yhteyttä hiljattain. "He kysyivät: 'Marius, ajattelemme tulevamme Liettuaan.' Sanoin: 'Oletko hullu? Mikä teidät vaivaa?'" Ironia oli vahva. Jopa Jurgilas, ekosysteemin rakentaja, koki sääntelyn paineen liian kovana. Silti yritys piti Liettuaa parhaana paikkana useiden suositusten perusteella. "Joskus varjomme on suurempi kuin luulemme", Jurgilas myönsi. "Punkki"-mentaliteetti tarkoittaa, että vaikka toimintaympäristö olisi haastava, Liettua löytää tavan tarttua globaaleihin trendeihin ja kerätä niistä arvoa.

Part III: "Huijarit" ja maineenloukkaus

Keskustelun aikana Daumantas Dvilinskas palasi yhä uudelleen maineen teemaan. Globaaleja rahavirtoja liikuttavan yrityksen toimitusjohtajana hän tuntee "Liettuan alennuksen" joka kerta, kun Vilnissä puhkeaa skandaali.

"Minulla on paljon sympatiaa Liettuan keskuspankkia kohtaan", Dvilinskas sanoi tunnustaen sääntelijän viime vuosien haastavan siivoustyön. "Loputtomat skandaalit, loputtomat ongelmat... Jokainen huono asia on tahra meissä kaikissa." Tämä huomio korostaa julkisen uskottavuuden merkitystä kansainvälisille maksu- ja rahoituspalveluille.

Kyse on kypsän johtajan näkökulmasta. Kymmenen vuotta sitten tavoite oli yksinkertaisesti "enemmän yrityksiä." Tänään tavoitteena ovat "paremmat yritykset." "Innovaatio vaatii riskiä, mutta riskin pitää tapahtua ympäristössä, jossa olemme puhtaampia kuin ennen", Dvilinskas perusteli. "Jos emme pysty käsittelemään huonoja toimijoita, pysymme paikoillamme." Tämä korostaa sääntelyn, valvonnan ja yhteisön vastuullisuuden roolia maineen suojelemisessa.

Hän nosti esiin vaikuttavan tilaston: 20 000 IT-työpaikasta Liettuassa 40 % on nyt fintechissä. Osaamista on runsaasti. Tiheys on olemassa. Mutta jos maine romahtaa pienten huijareiden takia, lahjakkuus voi siirtyä Irlantiin tai Latviaan. Dvilinskas vaati yhteisöä olemaan "vähemmän anteeksiantava" epäilyttävien toimijoiden suhteen. "Uutiset ovat meille uutisia, ja meidän täytyy olla aktiivisempia valvomaan omaa ekosysteemiämme." Tämä on kutsu itsekorjautuvuuteen ja yhteisölähtöiseen vastuuseen.

Part IV: Huoneen elefantti (Latvia vs. maailma)

Keskustelu kääntyi väistämättä alueelliseen kilpailuun. Päivän aiemmin Latvia oli tehnyt suuren ilmoituksen kryptolisenssien suhteen, mikä viestitti Rigan uudesta aggressiivisesta linjasta.

Jurgilas otti asian suoraan esille. "Latvia teki tänään ison ilmoituksen. Haastetaanko johtajuuttamme? Kyllä haastetaan", hän myönsi. Hän muisteli viime vuoden konferenssia, jossa Latvian keskuspankin johtaja oli selvästi avannut ovet kryptoyrityksille, mikä synnytti hiljaisuuden salissa.

Indrė Dargytė vahvisti tätä trendiä viimeisiltä matkailultaan. "Minne tahansa menen, Latvian johtaja tai varajohtaja sanoo: 'Olemme avoimia, tulkaa bisneksenteolle.'" Hän kuitenkin arvioi, että Latvia on jonkin verran Liettuaa jäljessä, ehkä noin neljä vuotta ekosysteemin kypsyydessä verrattuna Liettuaan.

Daumantas Dvilinskas suhtautui alueelliseen ahdistukseen vähättelevästi. "Kilpailla Latvian kanssa on huvittavaa", hän nauroi. "Emme kilpaile Latvian kanssa. Me kilpailemme Irlannin kanssa. Me kilpailemme Yhdysvaltojen kanssa. Kilpailemme kypsien keskusten kanssa, joissa laadukkaat fintech-yritykset kasvavat." Tämä perspektiivi ohjaa katsetta takaisin globaaleihin vertailukohtiin kuten Dublin, Lontoo ja New York, ei pelkästään Baltian naapureihin.

Tämä lausunto sai hyväksyntää. Yhteinen näkemys oli, että upottautuminen paikalliseen Baltian kilpailuun olisi harhaanjohtavaa. Jos Liettua haluaa olla "High Value Hub" vuoteen 2028 mennessä, sen mittareiden on oltava kansainvälisiä eivätkä pelkästään alueellisia.

Part V: Sääntely – kiihdytin vai jarru?

Indrė Dargytė, joka toimii tiukasti säännellyllä joukkorahoitusalueella BeMyBondin kautta, tarjosi käytännönläheisen esimerkin siitä, miten sääntely voi itse asiassa luoda markkinoita.

"Olen iloinen voidessani sanoa, että joukkorahoitusmarkkinat ovat todella etulinjassa", hän totesi. Hänen yrityksensä innovoi yhdistämällä joukkorahoituskehyksen ja velkainstrumentit, mikä vaati Liettuan keskuspankilta avointa asennetta. "Hyväksyntä kesti 14 kuukautta", hän lisäsi, sävyttääkseen lempeää kritiikkiä sääntelijän nopeudesta, "mutta he tunnistivat innovaation." Tämä osoittaa, että sääntely voi sekä suojata kuluttajia että mahdollistaa uudenlaiset rahoitusratkaisut, kun viranomaiset ovat valmiita dialogiin.

Tulos? Liettuan joukkorahoitusmarkkina saavutti tänä vuonna 1 miljardin euron rahoitetun lainan tason. Asettamalla tämän kontekstiin Dargytė huomautti, että Alankomaat tarvitsivat 12 vuotta saavuttaakseen 1,2 miljardin tason—Liettua teki sen puolessa ajassa. Tämä nostaa esiin nopeasti syntyneen kriittisen massan ja markkinan kilpailukyvyn.

"Me viemme standardeja muihin EU-maihin", Dargytė selitti. Kun Saksa pyrki välttämään EU-sääntelyä säilyttääkseen kilpailuedun, Liettua omaksui säännöt. Nyt liettualaiset alustat laajentuvat EU:n sisällä, koska ne ovat jo kärsineet korkeista standardeista ja siten vahvistuneet sääntelytestissä.

Kuitenkin hän varoitti Liettuan keskuspankkia uuden "kypsyyteen" liittyvän painotuksen suhteen. "Toivon todella, että 'kypsyys' ei tarkoita hidastumista", hän sanoi. "Odotamme sääntelijältä, että se ei menetä tahtia. Ehkä ei mennä täysin hulluksi, mutta pidetään tempoa yllä." Tämä on tärkeä huomio: liiallinen varovaisuus voi rapauttaa innovaatioympäristön dynaamisuuden.

Part VI: Kiistanalainen ratkaisu – "hidastakaa lisensointia"

Sitten esiteltiin illan ehkä kaikkein vastoin intuitiota oleva ehdotus.

Kun kysyttiin, mikä auttaisi liettualaisia yrityksiä skaalaamaan, Daumantas Dvilinskas ei pyytänyt tukia tai nopeampia lupakäsittelyjä. Hän pyysi päinvastaista.

"Olisin toista mieltä tästä. Sanoisin: hidastakaa lisensointia niin paljon kuin mahdollista."

Lina Žemaitytė-Kirkman nauroi, yllättyneenä. Mutta Dvilinskas oli vakava. "Älkää antako lupia kaikille ovesta tuleville. Se ei ole kestävä resepti ekosysteemille." Hänen argumenttinsa perustui laadunvalvontaan: jos lisenssi on liian helppo saada, sen arvo heikkenee ja se houkuttelee arbitraasin etsijöitä eikä vakavia rakentajia.

Hän täsmensi: "Kun lisenssi on myönnetty, yrityksille pitää mahdollistaa riskiperusteinen toimintamalli... Kaikki mitä pyydämme on reilut pelisäännöt." Ajatus on nostaa sisäänpääsyn kynnystä, mutta vähentää käyttäjäystävällisyyden ja operatiivisen kitkan esteitä niiden yritysten osalta, jotka ovat valmiita toimimaan korkeampien standardien mukaan.

Dvilinskas väitti, että tällä hetkellä vallitsee sääntelyarbitraasia, jossa yritykset hakeutuvat muualle koska siellä on "helpompaa." Sen sijaan, että laskettaisiin standardeja vastatakseen kilpailuun, Liettuan tulisi nostaa laatua ja samalla sujuvoittaa toimintaa sisällä oleville. "Joskus vähemmän on enemmän." Tämä ristiriitainen näkemys korostaa laadun etusijaa kestävän kasvun rakentamisessa.

Part VII: Bryssel, AI ja "eurooppalainen unelma"

Paneeli laajensi näkökulmaa eurooppalaiseen kontekstiin. Marius Jurgilas, muistuttaen kuulijoita politiikkataustastaan, toi esiin väärinkäsityksen: "Jotkut luulevat, että fintech-strategia syntyi Liettuassa. Väärin. EU lähestyi fintech-strategiaa jo 2018. Liettua oli vain se, joka todella hyödyntänyt eurooppalaista mahdollisuutta."

Nyt peli on muuttunut. Liettua ei ole enää pelkkä säännönottaja vaan potentiaalinen sääntöjen muokkaaja. "Meillä on ääni nyt", Jurgilas painotti. "Meidän täytyy olla läsnä politiikan valmistelussa. Belgialaiset ja latvialaiset tuovat omat agendansa pöytään." Tämä viittaa siihen, että vaikuttaminen EU-tasolla on olennainen osa tulevaa kilpailukykyä.

Hän nosti erityisesti esiin eIDASin (eurooppalainen digitaalinen identiteetti) seuraavana taistelukenttänä. "Kukaan ei etsi vain liettualaista identiteettijärjestelmää. Tulevaisuus on eIDAS. Olemmeko osa sitä?" Tämä korostaa digitaalisen identiteetin merkitystä pankki- ja maksualan integraatiossa.

Dvilinskas täydensi tätä kertomalla tiedoista viimeiseltä illalliselta Brysselissä komission viranomaisten kanssa. "Todellisuus on, että suurimmat haastajapankit ovat Euroopassa. Suurimmat prosessoijat ovat Euroopassa. Me lopulta päihitimme Yhdysvallat", hän väitti. Mutta hän varoitti vastareaktiosta. Perinteiset pankit ja jälkijäävät maat lobbaavat Brysseliä yliregulaation puolesta, koska ne eivät pysty kilpailemaan innovaation keinoin. "Äänemme on tärkeämpi kuin koskaan tämän tyylin kääntämisessä." Tämä korostaa poliittisen vaikuttamisen merkitystä sääntelykehyksissä.

Tekoälystä (AI) Dvilinskas näkee työkalun hyperpersonalisointiin. "Kuinka paljon taakkaa lisäämme jokaiselle kuluttajalle epätäydellisen tiedon vuoksi?" hän kysyi. "Jopa petosten torjunnassa pysäytämme 3–4 % asiakkaista kiinniottaaksemme 0,3 % huonoista tapahtumista." AI tarjoaa mahdollisuuden korjata tätä tehottomuutta—antaa hyville asiakkailla sujuvan kokemuksen samalla kun huonot toimijat tavoitetaan tarkasti. Tekninen kapasiteetti, kuten koneoppiminen ja käyttäytymismallit, voi vähentää false positive -tilanteita ja parantaa asiakkaan kokemusta sekä sääntelyn vaatimusten täyttymistä.

Part VIII: Loppupäätös – Resilienssi ja "Ei enempää anteeksipyyntöjä"

Kun kello kävi loppuaan, Lina Žemaitytė-Kirkman kysyi viimeiset prioriteetit.

Jurgilas ohjasi keskustelun pois teknologiasta ja kohti sosiologiaa. "Selvästi ensisijainen asia on yhteiskunnan resilienssi." Hän viittasi Daron Acemoglun, MIT:n professorin ja nobelistin, ajatuksiin korostaakseen syvempää pointtia: "Meidän täytyy käyttää tekoälyä ei vain prosessien tehostamiseen, vaan yhteiskunnan pohjakerroksen nostamiseen." Jos fintech jää Vilnan elitistiseksi kuplaksi, se hylätään ennemmin tai myöhemmin muualla maassa. Alan on näytettävä arvoa myös laajemmalle yhteiskunnalle, jotta sen legitimiteetti säilyy.

Toiminnalliset askeleet seuraavalle 12 kuukaudelle:

Kun pyydettiin yhtä konkreettista askelta, jolla Liettua voisi vahvistaa johtajuuttaan:

Daumantas Dvilinskas: "Säätäkää politiikkaa sakkojen osalta." (Tämä sai kovaääniset suosionosoitukset huoneessa olevilta perustajilta, jotka ovat uupuneita sääntelijän raskaasta otteesta).

Conclusion: Syvällinen loppu viattomuudelle

Liettuan fintech-yhteenveto 2025 päättyi ei seläntaputuksiin vaan rivakaksi toimintakehotukseksi. Paneeli teki selväksi, että helpon kasvun "kultainen aikakausi" on ohi.

Uusi aikakausi määrittyy seuraavasti:

• Korkeat standardit: Halua sulkea ovi "huijareille" ja lyhytaikaisille "turisti"-lisensseille.

• Kansainvälinen ambitiotaso: Alueellisten naapurien ohittaminen ja kilpailu Irlannin ja Yhdysvaltojen kaltaisten keskusten kanssa.

Kun yleisö suuntasi ROCKITista Vilnan yöhön, Marius Jurgilaan sanat jäivät leijumaan ilmassa: "Lopettakaa anteeksipyytäminen." Liettua on rakentanut voimanlähteen. Siellä on lahjakkuus (40 % IT-alan työpaikoista fintechissä). Siellä on pääomaa (€1 miljardi joukkorahoituksessa). Siellä on sääntelyjärjestelmän haavat, mutta myös oppimiskokemus. Nyt tarvitaan itseluottamusta toimia sellaisena johtajana, mikä Liettua haluaa olla.