Yritykset ja päättäjät: strateginen kumppanuus investoinneille

Vuoden 2025 Ulkomaisten sijoittajien vuotuinen huippukokous, jonka järjesti American Chamber of Commerce in Lithuania, kokosi maan vaikutusvaltaisimmat poliittiset ja yritysjohtajat pohtimaan yhtä Liettuan taloudellisen tulevaisuuden ajankohtaisimmista kysymyksistä:
Kuinka päättäjät ja yksityinen sektori voivat yhdessä luoda ennustettavan, kilpailukykyisen ja vaurauden mahdollistavan toimintaympäristön investoinneille ja kasvulle?

Korkean tason paneeli, otsikoitu “Miten yritykset ja päättäjät voivat toimia yhdessä”, toimi vetäjänään Vilius Bernatonis, TGS Balticin Managing Partner. Paneeliin osallistui neljä arvostettua puhujaa, jotka edustivat politiikkaa, kansallista turvallisuutta ja yritysjohtajuutta:

• Viktorija Čmilytė-Nielsen, Liettuan parlamentin varapuhemies

• Giedrimas Jeglinskas, kansallisen turvallisuuden ja puolustuskomitean puheenjohtaja ja entinen Naton apulaispääsihteeri

• Lina Šiumetė, Coherent Solutionsin toimitusjohtaja

• Yigit Dizdarer, Philip Morris Internationalin Liettuan toimitusjohtaja

Alun perin energia-asiantuntijaministeri Dainius Kreivys oli määrä osallistua, mutta hän jäi pois muiden kiireiden vuoksi. Tästä huolimatta paneeli tarjosi huippukokouksen perusteellisimpiin keskusteluihin lukeutuvan esityksen, sisältäen kriittisiä huomioita ja eteenpäin suuntaavia suosituksia.

Avausasetelma: jatkuvuutta puoluerajat ylittävän keskustelun sijaan

Aloittaessaan istunnon Vilius Bernatonis korosti, että toimiva sijoitusympäristö ei riipu yhden hallituksen toimista vaan politiikan jatkuvuudesta ja kypsyydestä poliittisessa dialogissa.

Hän kehotti panelisteja välttämään puhdasta puoluekeskustelua ja keskittymään sen sijaan systeemisiin kysymyksiin — johdonmukaisuuteen, ennustettavuuteen ja pitkäjänteiseen yhteistyöhön valtion instituutioiden ja yritysten välillä.

”Kyse ei ole yhdestä hallituksesta tai toisesta. Kyse on siitä, miten turvaamme jatkuvuuden. Sijoittajat arvostavat vakautta enemmän kuin poliittisia syklejä.”

Tämä viitekehys ohjasi keskustelua, jossa talousstrategia, turvallisuuskysymykset, sääntelykäytännöt ja osaamisen kehittäminen yhdistyivät näkemykseksi Liettuan seuraavasta vuosikymmenestä.

Kestävä historia: Viktorija Čmilytė-Nielsen ennustettavuudesta ja luottamuksesta

Viktorija Čmilytė-Nielsen korosti, että Liettua on osoittanut kestävyyttä monissa kriiseissä — muuttoliikkeen paineista ja pandemiasta aina energiashokkeihin ja Ukrainassa käytävään sotaan saakka.

”Liettua on pystynyt sopeutumaan ja selviämään vahvempana jokaisesta haasteesta. Tätä vahvuutta meidän tulee nyt hyödyntää strategisella ennustettavuudella.”

Hän nosti ennustettavuuden keskeiseksi tekijäksi sijoittajille ja taloussuunnittelulle. Vaikka hän myönsi poliittisen turbulenssin olemassaolon, hän painotti, että poikkipuolueinen konsensus on välttämätön liiketoimintaluottamuksen ylläpitämiseksi.

”Monimutkaisuus on hallittavissa. Epävarmuus ei ole. Tehtävämme on varmistaa pelisääntöjen selkeys ja vakaus.”

Čmilytė-Nielsen toi esiin Liettuan pienen koon eduksi: päättäjät ja yritykset ovat usein vain “yksi kädenpuristus” etäällä ratkaisujen löytämisestä — edellyttäen, että toimitaan läpinäkyvästi ja ylläpidetään jatkuvaa vuoropuhelua.

Mittakaavan ja strategisen kapasiteetin rakentaminen: Giedrimas Jeglinskas’ näkemys

Giedrimas Jeglinskas, nojaten kokemukseensa puolustusalalta, Natoa koskevista tehtävistä ja talouspolitiikasta, katsoi, että Liettuan suurin haaste liittyy mittakaavaan. Hän varoitti, että ilman kansallisten menestyjien kehittämistä ja teollisen syvyyden edistämistä Liettua voi juuttua pienen palvelupohjaisen talouden tilaan.

”Meidän on ajateltava pidemmälle kuin asteittaiset uudistukset. Seuraava kasvuvaihe vaatii mittakaavaa — teollisuudessa, innovaatiossa ja kunnianhimossa.”

Jeglinskas esitteli kolme rakenteellista pilaria kansalliselle strategiatarpeelle:

1. Turvallisuus taloudellisena viitekehyksenä

Liettuan tulee liittää kansallisen turvallisuuden prioriteetit osaksi teollisuus- ja taloussuunnittelua. Puolustusvalmius, energiaomavaraisuus ja teknologinen suvereniteetti pitäisi huomioida investointipäätöksissä.

”Turvallisuus ei ole enää erillinen kenttä taloudesta. Se on kestävän vaurauden perusta.”

2. Teollisuuspolitiikan paluu

Seuraillen Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin johtamia globaaleja suuntauksia, Jeglinskas katsoi, että teollisuuspolitiikka — jota on joskus pidetty vanhentuneena — on tekemässä paluuta politiikan keskelle.

”Hallinnot ympäri maailmaa ottavat aktiivisemman roolin strategisten alojen ohjaamisessa. Liettuan on tehtävä samoin — oli kyse sitten tekoälystä, vihreästä energiasta, puolustuksesta tai korkean teknologian valmistuksesta.”

Hän vaati valtion tukemia sijoitusvälineitä, jotka voisivat rahoittaa osarahoituksella innovaatioita ja nopeuttaa uusien teollisuusalojen syntyä.

3. Pätevä ja visionäärinen hallinto

Jeglinskas muistutti, että politiikka määrää talouden suuntaviivat, ei päinvastoin.

”Globaali kilpailu vaatii johtajia, jotka ymmärtävät megatrendit ja toimivat strategisesti. Ilman pätevää hallintoa voimme menettää ne mahdollisuudet, jotka muovaavat tulevaisuutta.”

Hän kannatti investointeja politiikkakyvykkyyteen, dataperusteiseen päätöksentekoon ja pitkän aikavälin suunnitteluun, joka ulottuu vaalikausien yli.

Viisas sääntely ja kilpailukyky: Lina Šiumetė jakaa näkemyksen yritysjohdosta

Lina Šiumetė, tuoden pöytään yritysjohtamisen näkökulmaa, kehotti päättäjiä löytämään tasapainon sääntelyn noudattamisen ja taloudellisen kilpailukyvyn välillä.

”Liettua pyrkii usein olemaan EU-luokan paras oppilas — omaksuen uusia direktiivejä nopeammin kuin muut. Ilman paikallisia vaikutusarviointeja tämä lähestymistapa voi kuitenkin heikentää kilpailukykyä.”

Hän kehotti hallittuun lähestymistapaan:

• Arvioida EU-direktiivien taloudelliset vaikutukset ennen niiden käyttöönottoa

• Vaiheistaa täytäntöönpano niin, että yrityksillä on aikaa sopeutua

• Ylläpitää jatkuvaa vuoropuhelua valtion ja teollisuuden välillä

Šiumetė varoitti, että nopeat sääntelymuutokset, nousevat työvoimakustannukset ja epäjohdonmukaiset politiikat voivat haitata investointeja, vaikka Liettuan globaali maine paranee.

Hän esitti strategian, jonka tavoitteena on muuttaa Liettua “aivomagneetiksi” — globaalin lahjakkuuden ja innovaation keitaaksi:

”Meidän on houkuteltava paitsi pääomaa myös tietoa. Tarjoamalla selkeitä kannustimia — nopeutetusta viisumikäsittelystä kilpailukykyiseen verotukseen — voimme muodostua innovaattoreiden keskukseksi.”

Sijoittajan näkökulma: Yigit Dizdarer ennustettavuudesta, dialogista ja taidoista

Monikansallisen yrityksen toimitusjohtajana Yigit Dizdarer tiivisti sijoittajien prioriteetit kolmeen keskeiseen odotukseen:

1. Ennustettavuus

Sijoittajat arvostavat vakautta ja läpinäkyvyyttä enemmän kuin lyhytaikaisia kannustimia. Ennakoimattomat sääntelymuutokset ja epäselvä viestintä heikentävät luottamusta.

2. Avoin dialogi

Dizdarer korosti varhaisen ja läpinäkyvän viestinnän merkitystä hallituksen ja yritysten välillä:

”Menettelyyn liittyvät kitkat ovat hallittavissa, jos keskustelu toimii. Sitä mitä sijoittajat eivät kestä, on hiljaisuus.”

3. Kyvykkyys ja osaaminen

Hän nosti esiin osaamisen valmiuden kasvavana huolena, erityisesti tekoälyn, automaation ja edistyneen valmistuksen vaatimusten myötä.

”Ne taidot, jotka ovat vieneet meitä tähän asti, eivät automaattisesti vie meitä eteenpäin. Meidän on panostettava osaamisen päivittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen.”

Dizdarer nosti myös esiin harmaan talouden ongelman, joka imee resursseja pois innovaatioiden ja puolustusinvestointien rahoitukselta:

”Laittomien markkinoiden vähentäminen ei ole vain finanssipolitiikkaa — se on kansallista turvallisuutta.”

EU-yhteensopivuudesta strategiseen autonomiaan

Useat panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että Liettuan sitoutuminen EU-integraatioon on vahvuus, mutta sen tulisi kehittyä entistä strategisempaan suuntaan.

Jeglinskas varoitti liiallisesta jäljittelystä:

”Meidän ei tulisi seurata Brysseliä sokeasti. Tavoitteena ei ole kuuliaisuus vaan hyvinvointi.”

Šiumetė vaati EU-sääntelyn käyttöönoton vaikutusarviointeja, kun taas Čmilytė-Nielsen korosti Liettuan uskottavuutta ennakoivana ja rakentavana EU-jäsenenä:

”Äänemme Euroopassa kuulostaa eniten, kun johdamme aloitteita emmekä vain toteuta niitä.”

Puolustusteollisuus: velvollisuudesta mahdollisuudeksi

Merkittävä teema paneelissa oli puolustusteollisuuden nouseva rooli sekä turvallisuuden tarpeena että talouskasvun moottorina.

Jeglinskas totesi, että Euroopan puolustusmenojen odotetaan nousevan yli 800 miljardiin euroon, mikä avaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia innovaatiolle, valmistukselle ja viennille.

Hän ehdotti kansallisen sijoitusrahaston perustamista tukemaan liettualaisia yrityksiä, jotka kehittävät kaksoiskäyttöteknologioita.

Čmilytė-Nielsen lisäsi, että Liettuan tiivis kumppanuus Ukrainan kanssa voi synnyttää uusia yhteistyömahdollisuuksia ja vahvistaa alueellista johtajuutta puolustusinnovaation alalla.

Dizdarer yhdisti keskustelun laajempaan finanssikykykysymykseen: harmaan talouden vähentäminen vapauttaisi merkittäviä varoja strategisille aloille.

Osaaminen, kannustimet ja keskinkertaisuuden riski

Šiumetė esitti selkeän varoituksen: Liettualla ei ole varaa kannustaa keskinkertaisuutta.

”Meidän on palkittava huippuosaaminen. Hyvinvointi riippuu saavutusten erottamisesta ja kunnianhimon tukemisesta.”

Hän kannatti kohdennettuja kannustimia korkean suorituskyvyn ammattilaisille ja yrityksille sekä koulutusjärjestelmän uudistamista siten, että se vastaa nousevien alojen tarpeita.

Dizdarer korosti muutoksen kiireellisyyttä:

”Tekoäly ja automaatio muokkaavat toimialoja nopeammin kuin odotamme. Työvoimamme on kehitettävä vieläkin kiivaammin.”

Lopetuspyörä: mitä kumpikin osapuoli odottaa

Moderaattori Bernatonis päätti suoraan esittämällä kysymyksen:
Jos hallitus voisi toimia jo huomenna, mitä sinä vaatisit?

• Lina Šiumetė: Johdonmukaisuutta. ”Hyvät ideat merkitsevät vähän ilman niiden läpivientiä.”

• Viktorija Čmilytė-Nielsen: Ennustettavuutta. ”Vakautta ei voi aliarvioida talouspolitiikassa.”

• Yigit Dizdarer: Keskustelun rohkeutta. ”Osallistukaa ajoissa, toimitaan yhdessä.”

• Giedrimas Jeglinskas: Kunnianhimoa ja nälkää. ”Meidän on ajateltava suuremmin — ja toimittava nopeammin.”

Yhteenveto: kohti strategista kumppanuutta

Paneelin johtopäätös oli, että Liettuan seuraava kehitysvaihe ei perustu yksittäisiin reformeihin vaan hallinnon ja yritysmaailman väliseen strategiseen kumppanuuteen, joka nojaa seuraaviin peruspilareihin:

• Politiikan ennustettavuus

• Viisas sääntely ja vaikutusarvioihin perustuva EU-yhteensopivuus

• Sijoitukset osaamiseen ja innovaatioon

• Aktiivinen teollisuus- ja puolustusstrategia

Pitkäjänteisyys vaalikausien yli

Keskustelun pohjalta kävi ilmi, että Liettuan pieni koko ei ole rajoite vaan potentiaalinen etu — se mahdollistaa nopeamman sopeutumisen, läheisemmän vuoropuhelun ja ketterämmän päätöksenteon.

Jos nämä elementit saadaan linjattua, Liettua voi asemoitua paitsi resilientiksi taloudeksi myös strategiseksi suunnannäyttäjäksi nousevien eurooppalaisten talouksien joukossa.