Rajat ylittävä yhteistyö vauhdittaa Baltian biotekniikkaa

VILNIUS, LIETTUA – Vilnan yliopiston fysiikan tiedekunnan historiallisissa saleissa käytiin tänään merkittävä keskustelu, joka voi määrittää Baltian ja Keski-Euroopan life sciences -alan tulevaisuuden. Osana LITHUANIA - POLAND LIFE SCIENCE & BIOTECH ECOSYSTEMS SUMMIT -huippukokousta, jonka järjesti LithuaniaBIO, alan johtajat kokoontuivat käsittelemään ajankohtaista kysymystä: Miten rajat ylittävä yhteistyö voi nopeuttaa biotek-startupien pääsyä globaaleille markkinoille?

Tapahtuma, otsikoltaan ”Building a Transnational Bio-Ecosystem: From Research to Biomanufacturing”, kokosi monialaisen paneelin, johon kuuluivat riskipääomasijoittajia, viranomaisyhteyshenkilöitä, deep-tech-yrittäjiä ja tieteentekijöitä.

Mediamme oli paikalla raportoidakseen ensimmäisen paneelin kattavasti. Keskustelua moderoi Simona Šimulytė, LithuaniaBIO:n toimitusjohtaja. Keskustelu vältti muodollista yritysjargonia ja paljasti Euroopan sääntelyn karut haasteet, paikallisten perustajien niin sanotun ”ambition gapin” sekä radikaalin esityksen yhdistää kahden maan ekosysteemit yhdeksi kilpailukykyiseksi kokonaisuudeksi Yhdysvaltoja ja Aasiaa vastaan.

The Panelists

• Simona Šimulytė (Moderaattori): LithuaniaBIO:n toimitusjohtaja.

• Andrius Milinavičius: General Partner, BSV Ventures (Baltic Sandbox Ventures).

• Karolina Trakšelytė-Rupšienė: BioTech Lab -koordinaattori, Innovation Agency Lithuania.

• Tomasz Mierzwa: Perustaja ja toimitusjohtaja, MYCO Renew (Puola).

• Arūnas Stirkė: Päätutkija ja bioelektrisen laboratorion johtaja, Center for Physical Sciences and Technology (FTMC).

Part I: The fundamental Conflict – "Fail Fast" vs. “Survive Long”

Keskustelu aloitettiin realistilla muistutuksella toimialan luonteesta. Moderaattori Simona Šimulytė korosti perinteisen startup-etiikan ja life sciences -toimialan todellisuuden välistä terävää ristiriitaa.

"Kun puhumme startupeista yleisesti... olemme tottuneet näkemään ’fail fast, fail faster’... korjataan parissa kuukaudessa," Šimulytė totesi. "Mutta kun puhumme bioteknologiasta ja life sciencesista, kyse ei ole yhtä nopeasta polusta. Tarvitsemme enemmän aikaa, ei pelkästään liiketoimintamallin testaamiseen."

Tämä loi huippukokouksen keskeisen jännitteen: Kuinka tukea yrityksiä, jotka tarvitsevat vuosien T&K-toiminnan ja miljoonia pääomaa ennen kuin euroa tuloja syntyy, erityisesti alueella, joka on kärsimätön ”yksisarvis”-tarinoiden suhteen?

The "MBA" for Scientists

Andrius Milinavičius BSV Venturesista tarjosi suoran näkemyksen tieteellisen työn ja riskipääoman rajapinnasta. Hän korosti, että deep-tech-alueen VC-rahastot eivät voi olla pelkästään passiivisia sijoittajia; niiden on toimittava myös kouluttajina.

Hän kuvaili rahaston inkubointiprosessia enemmän kuin taloudelliseksi tuesta: se on kuin "pikakoulutettu MBA" tutkijoille. "Ymmärrämme, että tutkijoiden toimintatapa poikkeaa täysin siitä, mitä startupiksi oletetaan," Milinavičius selitti. "Olemme tottuneet näkemään sovelluksia rakentavia ihmisiä... kolme jätkää kannettavine tietokoneineen juoksemassa. He osaavat selittää työnsä hyvin... lupaavat, mitä seuraavaksi tapahtuu."

Biotekniikkayrittäjät puolestaan "tunnetaan laboratorioiden herruuden", mutta liiketoimintaosaaminen on usein puutteellista. Milinavičius painotti, ettei tavoitteena ole pakottaa tutkijaa myyntityöhön, vaan herättää uteliaisuus ja löytää liiketoimintalähtöinen co-founder.

Ambition Gap Milinavičius nosti esiin rehellisesti alueen kulttuurisen haasteen:

"Tänään etsimme projekteja, joiden pitäisi kasvaa miljardiyrityksiksi... mutta ainakin meidän alueellamme tiimeiltä puuttuu usein kunnianhimoa. Se on liian vähän."

Tämä niin kutsuttu "ambition gap" viittaa siihen, että vaikka Liettuan ja Puolan tieteellinen tuotanto voi olla maailmanluokkaa, kaupallinen näkemys jää liian paikalliseksi tai liian varovaiseksi.

Part II: The Regulatory Nightmare – “Why Do We Punish Innovators?”

Paneelin yksi laajimmista osuuksista käsitteli Euroopan unionin sääntely-ympäristöä, jota kuvailtiin monin sanoin vanhaksi, rankaisevaksi ja esteeksi innovaatioille.

Karolina Trakšelytė-Rupšienė, Innovation Agency Lithuaniasta, eritteli niin kutsuttua "Scale-up Trap" -ilmiötä. Hän totesi, että vaikkakin Liettua ja Puola tuottavat vuosittain hyviä startup-lukuja, yritykset takertuvat toistuvasti skaalausvaiheeseen. Yksi tärkeä syyllinen on EU:n jäykkä sääntelykehys.

The High Cost of “Novel Foods”

Trakšelytė-Rupšienė kertoi havahduttavan esimerkin liittyen Novel Foods -sääntelyyn — sektoriin, joka on tärkeä kestävälle bioteknologialle. "Jos kehität uutta elintarviketta, sinun on jätettävä asiakirjat Euroopan elintarviketurvallisuusvirastolle (EFSA)," hän selitti. "Prosessi kestää yhdeksästä kuukaudesta kolmeen vuoteen, ja yritykselle kustannukset voivat nousta jopa puoleen miljoonaan euroon."

Varhaisvaiheen start-upille 500 000 euron lasku ja kolmen vuoden odotusaika on usein tuomio.

The Solution: Pan-European Sandboxes

Trakšelytė-Rupšienė kannatti sääntely-sandboxien (Regulatory Sandboxes) perustamista. Näissä valvotuissa kokeiluympäristöissä innovaattorit voivat testata tuotteitaan sääntelyviranomaisten valvonnassa ilman välitöntä täydellisen sääntelyn pakkoa. "Innnovaatio on uutta, mutta sääntely on vanhaa," hän totesi, korostaen, että tarkoitus ei ole poistaa turvallisuusvaatimuksia (joihin kuluttajat luottavat) vaan luoda vuoropuhelu. "Usein näemme viranomaiset innovoijien pysäyttäjinä... on todella tärkeää saada molemmat osapuolet samaan huoneeseen."

VC:n vastaväite: ’Lopettakaa pelin pelaaminen’ Milinavičius otti aggressiivisemman kannan ja kyseenalaisti, miksi ekosysteemi ylipäänsä osallistuu rikkinäiseen järjestelmään.

"Miksi rankaisemme niin paljon? Miksi pakotamme heidät tähän lainsäädännölliseen peliin? Miksi haluamme heidän skaalautuvan Euroopassa, kun on 27 eri sääntöjoukkoa 27 eri kielellä?"

Hän osoitti vaarallista trendiä: startupit teeskentelevät olevansa ei-säännellyillä aloilla tai yksinkertaistavat teknologiaansa selviytyäkseen varhaisen rahoituksen kierroksista, tai 'hakkaavat' järjestelmää rekisteröimällä tuotteensa eläinlääkinnällisiksi ihmisterveyden tuotteiden sijaan.

Part III: The Founder's Reality – A Tale of Two Continents

Ehkä vakuuttavin todiste eurooppalaisen järjestelmän puutteista tuli Tomasz Mierzwalta, MYCO Renewin toimitusjohtajalta. Hän kertoi henkilökohtaisen menetyksen, joka valaisi eron EU:n ja Yhdysvaltojen sijoituskulttuurien välillä.

The Microlens Tragedy

Mierzwa kertoi hankkeesta, jossa tiimi kehitti mikrolinssiteknologian, jonka linssit olivat 20 kertaa pienempiä kuin sveitsiläisen johtajan (200 mikronia vs. 10 mikronia). "Esittelin tätä teknologiaa... ja meille sanottiin, että meillä on 10–15 vuoden etumatka," Mierzwa muisteli.

Siitä huolimatta, että teknologia oli ylivoimaista, yritys epäonnistui. Miksi? Koska puolalaiset ja eurooppalaiset sijoittajat vaativat välitöntä liikevaihtoa. "Rahastomme odotti: 'Näytä meille, että saat 1 miljoonan euron myynnin... ja ala myydä tätä tuotetta.' Se oli mahdotonta," Mierzwa kertoi. "Meidän täytyi sulkea yritys. Jos olisimme olleet Yhdysvalloissa, olisimme todennäköisesti nyt moni‑miljonäärisiä."

Hän vertasi tätä Yhdysvaltojen deep tech -ekosysteemiin, jossa sijoittajat ymmärtävät 5–10 vuoden T&K‑aikajänteen normaaliksi eivätkä odota välittömiä tuottoja.

The Need for "Bootcamps" over “Tourism”

Mierzwa arvosteli myös hallituksen tukirakenteiden muotoa. Hän kiitti Varsovan kaupungin ohjelmaa, joka lähetti hänen tiiminsä Web Summit -tapahtumaan, missä he olivat ainoa biotekninen ratkaisu tekoälyyritysten meressä ja saivat merkittävää näkyvyyttä.

Hän katsoi, että tehokkain tuki ei ole monimutkaisia apurahoja, vaan yksinkertaista rahoitusta matka- ja majoituskuluihin, jotta startupit pääsevät kasvotusten asiakkaille Yhdysvalloissa, Saksassa tai Aasiassa. "Startupit eivät kykene itse kustantamaan matkustusta toiseen maahan... yksinkertaiset asiat kuten matka- ja majoituskulut," hän kehotti. Hän mainitsi saksalais-korealaisen ohjelman, joka maksaa startupeille elinkustannukset kohdemarkkinassa kuukausien ajan, mallina jota kannattaa seurata.

The "Tourism" Risk Milinavičius varoitti kuitenkin "startup‑turismin" vaarasta. "Pelottaa, että siitä tulee matkatoimisto ihmisille, jotka ovat kyllästyneitä... meillä on internet, voimme jutella heidän kanssaan verkossa," VC totesi. Mierzwa puolusti fyysistä läsnäoloa: deep tech -alalla tytäryhtiön perustaminen ja tiettyjen asiakkaiden vaatimusten täyttäminen ei onnistu Zoomissa.

Part IV: Science & Infrastructure – The "Hidden" Resources

Arūnas Stirkė, tieteellisen tutkimusyhteisön edustaja, toi esiin suuren tehottomuuden nykyjärjestelmässä: infrastruktuurin päällekkäisyys.

"Jos meillä on laboratoriossa molekyyli, jota pystyn skaalaamaan millimetriluokkaan... mitä teen suuremmalle lääkeyhtiölle?" Stirkė kysyi. Hän huomautti, että usein tarvittava laitteisto skaalaukseen löytyy naapurilaitokselta tai -maasta, mutta kukaan ei tiedä sen olemassaolosta.

The “Map of Competencies”

Stirkė ja paneeli sopivat yhtenäisen osaamis- ja infrastruktuuritietokannan kiireellisestä tarpeesta. "Kuulostaa hieman absurdilta puhua näin informaation aikakaudella," Šimulytė totesi, mutta todellisuus on, että tutkimusryhmät Vilnassa eivät välttämättä tiedä, mitä laitteita on käyttämättä Varsovassa. "Kilpailemme vain siksi, ettemme tiedä toisistamme," Stirkė lisäsi.

Toimenpideohjelma:

1. Avoin infrastruktuuri: Luo yhteinen järjestelmä, jossa liettualainen startup voi käyttää puolalaista bioreaktoria ilman, että sen tarvitsee ostaa uutta laitetta.

2. Haasteiden tietokanta: Alusta, johon tutkijat voivat julkaista ratkaistavia ongelmiaan, jotta muut, jotka ovat jo ratkaisseet saman haasteen, voivat yhdistää voimansa.

Part V: The Radical Proposal – Acting as “One Country”

Kun paneeli siirtyi ratkaisuehdotuksiin, keskustelu kääntyi Liettuan ja Puolan poliittiseen ja rakenteelliseen suhteeseen.

Andrius Milinavičius esitti päivän radikaaleimman ajatuksen: liittokunnan digitaalisen herättämisen.

"Se on yksinkertaista. Voimme katsoa historiaa. Meidän tulisi muodostaa yhtenäinen maa uudelleen... Hyväksymme, että jos [tuote] on turvallinen Puolassa, se on turvallinen myös Liettuassa."

Tämä toistensa tunnustamisen periaate on keskeinen. Tällä hetkellä Puolassa sertifiointi ei automaattisesti avaa markkinoita Liettuassa (eikä päin vastoin) ilman lisäbyrokratiaa. Paneeli esitti erityistä "Fast Track" -menettelyä maiden väliseksi tunnustamiseksi.

The "Nordic Model" -esimerkki Milinavičius viittasi Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan yhteistyöhön. "Jos saat luvan yhdessä maassa, se hyväksytään välittömästi kaikkialla," hän sanoi. Paneeli kehotti Liettuaa ja Puolaa omaksumaan tämän mallin pikaisesti sen sijaan, että odotettaisiin Brysselin EU‑tason yhdenmukaistusta.

Globaali kilpailu Toistuva teema oli, että Liettua ja Puola ovat liian pieniä kilpailemaan keskenään. "Emme saisi kilpailla. Me voisimme tehdä yhteistyötä," Mierzwa sanoi. "Miksi taistelemme Yhdysvaltoja vastaan? Koska meillä on ratkaisu jokaiseen maahan erikseen." Milinavičius lisäsi: "Pelaamme isoilla pojilla... isoilla pojilla on todella isot lompakot. Siksi, jos yhdistämme pääoman, voimme kilpailla."

Part VI: Key Takeaways and Future Roadmap

Paneeli päätti tilaisuuden konkreettisilla toimintaehdotuksilla eri ekosysteemin toimijoille.

For Startups:

• Valitse oikea sijoittaja: Älä esittele deep tech -ratkaisuja yleissijoittajille; he eivät ymmärrä aikajanaa. Etsi erikoistuneita deep tech -rahastoja ja riskipääomasijoittajia.

• Tee kotityösi: Ennen matka-apurahojen hakemista tutki markkina. Tiedä tarkalleen, ketä haluat tavata.

• Ole kunnianhimoinen: Lopeta rakentaminen vain paikalliselle markkinalle. Rakenna globaalille miljardimarkkinalle.

For Government & Regulators:

• Luo "Fast Track": Toteuta sopimus, jossa Liettuassa myönnetty sertifikaatti vastaa Puolan hyväksyntää.

• Rahoita "boots on the ground": Tue matkustusta ja majoitusta, jotta startupit pääsevät fyysisesti kohdemarkkinoille (USA, Aasia) sen sijaan, että rahoitetaan vain sisäistä T&K:ta.

• Perusta sandboxit: Poista riskejä sääntelyprosessista Novel Foods- ja lääkinnällisten laitteiden osalta.

For the Ecosystem:

• Yhtenäinen tietokanta: Kartoitus kaikesta T&K-infrasta estämään päällekkäisiä laitehankintoja.

• Erasmus for Entrepreneurs: Hyödynnä olemassa olevia EU-ohjelmia vaihtaaksesi osaajia Varsovan ja Vilnan välillä kuuden kuukauden jaksoihin.

Conclusion: Time to Act

Tunnelma Vilnan fysiikan tiedekunnassa oli selvä: puhumisen aika on ohi. Keinotekoisen älyn nopean kehityksen ja valtavien pääomasijoitusten myötä Yhdysvalloissa ja Aasiassa Euroopalla — ja erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan alueella — ei ole varaa hukata aikaa byrokratiaan.

Kuten moderaattori Simona Šimulytė tiivisti, haasteen hyväksyminen ja pyrkimys "muodostaa yksi ekosysteemi" on ainoa realistinen tie eteenpäin. "Meillä on niin paljon tehtävää... meidän tarvitsee vain käynnistää, tulla yhdeksi ekosysteemiksi... yhdistää ja yhdistää resurssimme."