Kuukausi Epomaker RT75- ja TH26-näppäinparin kanssa

Kuukausi Epomakerin retrohenkisen näppäimistön ja erillisen numeronäppäimistön kanssa: kaksikko lupaa vapautta työpöydän järjestelyyn, mutta vapaudella on hintansa.

En pidä numeronäppäimistöä pelkkänä koristeena. Numerorivi löytyy toki kirjainten yläpuolelta, mutta kun numeroita pitää syöttää paljon peräkkäin, haluan sormieni alle erillisen numeroryhmän, jota voi käyttää katsomatta. Siksi näppäimistön kutistaminen herättää aina saman kysymyksen: mitä numeronäppäimistölle tapahtuu?

Viimeisen kuukauden ajan olen käyttänyt rinnakkain Epomaker RT75:tä ja TH26:ta. Ensimmäinen on retrohenkinen 75-prosenttinen mekaaninen näppäimistö, jossa on irrotettava pieni näyttö. Jälkimmäinen on erillinen mekaaninen numeronäppäimistö, jossa on viisi makronäppäintä ja kiertonuppi. Paperilla yhdistelmä tarjoaa valtaosan täysikokoisen näppäimistön toiminnallisuudesta joustavammassa muodossa.

Kyse ei tietenkään ole yhdestä split-näppäimistöstä. Molemmilla tuotteilla on oma akkunsa, liitäntänsä ja asetuksensa, ja ne voi ostaa ja käyttää myös erikseen. Juuri tämä itsenäisyys on samalla ratkaisun suurin vahvuus ja sen ongelmien perusta.

Arvostelun ydinkysymys onkin seuraava: mitä konkreettista hyötyä kompaktista näppäimistöstä ja erillisestä numeronäppäimistöstä on verrattuna perinteiseen täysikokoiseen näppäimistöön, jos numeronäppäimistöä tarvitsee yhtä paljon kuin minä?

Tärkeimmät tekniset tiedot ennen arviota

RT75: vintage-PC-tunnelmaa ilman Windows 98:n lataamista

Retro White -värivaihtoehdossa RT75:n tarkoitus käy selväksi heti pakkauksesta otettaessa. Kermanvaalea runko, vaaleat näppäinhatut sekä oliivinvihreät Esc- ja Enter-korostukset tuovat mieleen klassisen PC-estetiikan. Yläreunaan sijoitettu pieni näyttö viimeistelee ilmeen: se näyttää aidosti siltä kuin vanha CRT-näyttö olisi pesty ja kutistettu.

Muotoilun vahvuus on sen yhtenäisyys. Näyttö ei tunnu satunnaiselta speksilistaa varten runkoon liimatulta tempulta, vaan se lisää näppäimistön persoonallisuutta. RT75 säilyttää visuaalisen identiteettinsä, vaikka RGB-valaistus olisi kokonaan pois päältä.

Makuasioilla on toki suuri merkitys. Jos pidät minimalistisista, hillityistä kuorista tai täysin mustasta työpöytäasetelmasta, RT75:n värimaailma voi tuntua ristiriitaiselta. Tätä näppäimistöä ei ole tehty sulautumaan taustaan.

Runko on kiiltävää ABS-muovia, joka luo miellyttävän kontrastin näppäinhattujen mattapintaan. Painavaa tuntumaa ei silti pidä sekoittaa alumiinirunkoon. RT75 painaa noin 1 165 grammaa, joten se pysyy tukevasti paikallaan, mutta ei ole paras vaihtoehto päivittäin reppuun sullottavaksi. Yksinkertaisesti sanottuna asettelu on kaventunut, ei paino.

Yksi käytännöllinen ratkaisu ansaitsee erityismaininnan: näppäimistön pohjassa on lokero vastaanottimen säilyttämistä varten. Pienet langattomat donglet katoavat hämmästyttävän helposti, joten niille varattu paikka on arjessa hyödyllisempi ominaisuus kuin speksilistan perusteella ehkä vaikuttaa.

Asettelu: mitä puuttuu ja mikä onneksi säilyy

RT75 säilyttää funktiorivin (F-näppäimet), erilliset nuolinäppäimet sekä joukon navigointinäppäimiä. Siirtyminen täysikokoisesta näppäimistöstä on siksi vähemmän raju kuin siirtyminen suoraan 60- tai 65-prosenttiseen malliin.

Kirjoittamisessa ja editoinnissa erilliset nuolinäppäimet ovat tärkeitä. F-rivin suora käyttö taas tarkoittaa, ettei yleisiä järjestelmätoimintoja varten tarvitse opetella uusia näppäinyhdistelmiä. Vastapainoksi navigointiklusteri on tiivistetty, ja useat näppäimet sijaitsevat eri paikoissa kuin perinteisessä asettelussa.

75-prosenttisen asettelun idea on yksinkertainen: leveyttä karsitaan säilyttämällä useimmin käytetyt näppäimet. Minun kaltaiselleni käyttäjälle numeronäppäimistön puuttuminen jättää silti todellisen aukon. Tässä kohtaa TH26 tulee kuvaan.

Kannattaa myös muistaa, ettei 75 % automaattisesti tarkoita pientä työpöytäjalanjälkeä. Kun rinnalle tuodaan toinen laite, molempien vaatima tila on laskettava yhteen.

TH26: numeronäppäimistö, joka ottaa tehtävänsä vakavasti

Ensi silmäyksellä TH26 on siisti valkoinen numeronäppäimistö, jossa on värikkäitä merkintöjä ja hopeinen säätönuppi. Muotoilultaan se kuuluu eri maailmaan kuin RT75. Laitteet eivät välttämättä riitele vierekkäin, mutta ne eivät näytä saman sarjan identtisiltä osilta.

Päänumeroalue noudattaa tuttua asettelua, ja täysikokoiset 0-, +- ja Enter-näppäimet ovat tallella. Vasemmassa reunassa on viiden makronäppäimen sarake, jonka yläpuolella on metallinen kiertonuppi.

Lisäominaisuudet selittävät, miksi TH26 on tavallista numeronäppäimistöä leveämpi. Noin 12 senttimetrin levyinen laite tarvitsee oman paikkansa työpöydältä. Myös 450 gramman paino kertoo, ettei kyse ole höyhenenkevyestä taskulisälaitteesta.

Minulle numeroryhmä on laitteen tärkein ominaisuus, kun taas makronäppäimet ja kiertonuppi ovat tervetullutta lisäarvoa. RT75:n merkittävin puute on äänenvoimakkuuden säätönupin puuttuminen, ja TH26 täytti tämän arjesta puuttuneen aukon.

Jos tarvitset vain perusnumerosyöttöä, maksat osittain ominaisuuksista, joita saatat käyttää harvoin. TH26:ssa on valmiiksi hyödyllisiä pikavalintoja, kuten Kopioi ja Liitä, mikä voi olla peruste valita se geneerisen numeronäppäimistön sijaan. Oma lihasmuistini on kuitenkin edelleen kiinni tavallisissa pikanäppäimissä, joten en ole ottanut makroja aktiiviseen käyttöön. Toistaiseksi ne ovat lähinnä lisätuki.

RT75:n näyttö: neljä lisänäppäintä vai pieni televisio?

1,54 tuuman TFT-näyttö on RT75:n huomionherättävin ominaisuus. Se voi näyttää kellon, yhteystilan, mukautettuja kuvia ja animoituja GIFejä, joten se toimii sekä tietonäyttönä että työpöydän koristeena.

Epomakerin nerokkain ratkaisu on tehdä näyttömoduulista vaihdettava. Näytön voi irrottaa ja korvata neljällä tavallisella kytkimellä ja näppäinhatulla. Valinta on aidosti käyttäjän: haluatko järjestelmätietoja ja animaatioita vai neljä ohjelmoitavaa lisänäppäintä?

Joustavuus on tärkeää, sillä ensimmäisenä päivänä innostava ominaisuus ei välttämättä palvele enää puolen vuoden kuluttua. Pyörivä GIF voi ilahduttaa muutaman viikon, kunnes neljä navigointi- tai makronäppäintä osoittautuvat käytännöllisemmiksi. RT75 jättää mahdollisuuden vaihtaa mieltä.

Näyttöä ei kuitenkaan kannata ottaa liian vakavasti. Sen koko riittää nopeisiin vilkaisuihin ja estetiikkaan. Kukaan ei avaa Excel-taulukkoa näin pienelle näytölle, kun päämonitorikin tuntuu vastaavassa työssä helposti ahtaalta.

Mukautettujen kuvien ja GIFien lataaminen edellyttää näppäimistön kytkemistä kaapelilla sekä Epomakerin ohjelmiston käyttöä, ja siirtoaika riippuu tiedostokoosta. Myöskään modulaarisuus ei tarkoita laajaa lisäosien ekosysteemiä: vaihtoehtona on näyttö tai neljä näppäintä.

Miljoonan dollarin kysymys kuuluu: pidänkö oikeasti näytöstä? Visuaalisesti se on hurmaava, ja nautin siitä aluksi. Ajan myötä se alkoi kuitenkin tuntua suurelta spoilerilta autossa, joka ei koskaan aja kaupunkiajossa yli 50 km/h. Käytännössä näytön tarjoama tieto ei ollut erityisen hyödyllistä: kello löytyy jo monitorilta, eikä esimerkiksi Windowsin ja Macin välillä vaihtamista tarvitse tehdä lennosta. Pahimmillaan akun ilmaisin ei toiminut testiyksilössäni kunnolla, vaan jäi jumiin staattiseen kuvakkeeseen. Näyttö pysyi myös jatkuvasti päällä ilman sisäänrakennettua katkaisinta, mikä kulutti akkua nopeammin. Lopulta vaihdoin näytön neljään fyysiseen näppäimeen, jotka osoittautuivat paljon käytännöllisemmiksi.

Creamy Jade -kytkimet: yhteinen nimittäjä

Sekä RT75- että TH26-testiyksilöissäni oli Epomakerin Creamy Jade -kytkimet. Koska molemmissa laitteissa on täsmälleen sama lineaarinen kytkin, kirjoitustuntuma pysyy perusluonteeltaan yhtenäisenä, kun käsi siirtyy näppäimistöltä numeronäppäimistölle.

Lineaarisessa kytkimessä näppäimen liike on tasainen ilman tuntuvaa nykäystä aktivoitumiskohdassa. Jos olet tottunut taktiilisiin kytkimiin, tämä kannattaa pitää mielessä: lineaarinen ei ole laadullisesti parempi, vaan tuntumaltaan erilainen.

Speksien mukaan Creamy Jade -kytkinten toimintavoima on noin 45 gf, aktivaatiopiste 2,0 mm, kokonaisliike 3,6 mm ja pohjaanpainamisvoima noin 50 gf.

Käytännössä näppäintä ei tarvitse painaa pohjaan asti, jotta painallus rekisteröityy, vaikka nopeassa kirjoituksessa useimmat meistä tekevät niin joka tapauksessa. Kytkimet on esivoideltu tehtaalla kitkan vähentämiseksi ja liikkeen tasoittamiseksi. Tämä on iso etu käyttäjille, jotka haluavat hyvän käyttökokemuksen suoraan pakkauksesta ilman viikonlopun mittaista kytkinprojektia.

Yksi tärkeä yksityiskohta: Creamy Jade -kytkimet eivät ole hiljaiset. Klikkaavan mekanismin puuttuminen ei tarkoita äänettömyyttä, sillä varren pohjaan osuminen ja palautuminen tuottavat edelleen selvästi tunnistettavan äänimaailman.

Epomaker tarjoaa RT75:tä myös Crystal Silent Tactile -kytkimillä. Niiden tuntuma ja akustiikka ovat täysin erilaiset kuin testaamassani versiossa, joten kokemukseni ei välttämättä päde siihen vaihtoehtoon.

Vaahdot, gasketit ja levyt: miksi kytkimen nimi ei kerro kaikkea

Molemmat laitteet hyödyntävät gasket-mount-rakennetta ja polykarbonaattilevyä. Gasket-mountissa kytkimiä kannatteleva levy lepää puristuvien tiivisteiden varassa sen sijaan, että se olisi tiukasti ruuvattu runkoon. Tämä auttaa vaimentamaan iskuja ja eristämään värinää.

RT75:ssä on kuusi ääntä vaimentavaa kerrosta, TH26:ssa puolestaan neljä. Kerrokset hillitsevät kotelon kaikua ja muokkaavat akustiikkaa.

Foam-kerroksia ei silti pidä verrata puhelimen kameroiden määrään: enemmän ei automaattisesti tarkoita parempaa. Kuusi kerrosta ei välttämättä voita neljää, sillä olennaista on komponenttien toiminta kokonaisuutena.

Samoin gasket-mount ei takaa, että näppäimet tuntuisivat joustavilta kuin patjalla. Kerrosten puristus, sisätilan koko ja levyn rakenne määrittävät, kuinka paljon joustoa käytännössä tuntuu. Näppäimistö voi olla gasket-mount-rakenteinen ja silti kirjoitustuntumaltaan varsin jämäkkä.

Vaikka kytkimet ovat samat, laitteet eivät kuulosta identtisiltä. Sisätilan tilavuus, kotelon geometria ja vaimennuskerrokset eroavat 75-prosenttisen näppäimistön ja kompaktin numeronäppäimistön välillä. Tuntuma on yhtenäinen, mutta akustinen sävy hieman erilainen.

Myös suuret näppäimet ovat tärkeä osa kokonaisuutta. RT75:n Space- ja Enter-näppäimet sekä TH26:n 0-, +- ja Enter-näppäimet nojaavat vakaajiin. Miellyttävältä kuulostavat kirjainnäppäimet eivät yksin riitä, vaan hyvän mekaanisen näppäimistön on pidettävä myös suurten näppäinten rätinä kurissa.

Näppäinhatut: vankkaa rakennetta, valaistuksella lähinnä koristeellinen rooli

Epomaker on varustanut molemmat tuotteet Cherry-profiilin PBT-näppäinhatuilla. Cherry-profiili tuntuu heti tutulta ja mukavalta kaikille, jotka ovat käyttäneet perinteisiä mekaanisia näppäimistöjä.

PBT ehkäisee hyvin kiillottumista, vaikka materiaali ei yksin ratkaise näppäinhatun laatua. Seinämien paksuus, valumuotti ja merkintöjen painatustapa vaikuttavat kaikki lopputulokseen. Molemmissa malleissa merkinnät on tehty dye-sub-tekniikalla.

Käytännön kannalta olennaista on, etteivät merkinnät läpäise valoa. Sekä RT75:ssä että TH26:ssa RGB hohtaa näppäinten ympärillä ja näppäinten välissä, ei merkintöjen läpi.

Jos tarvitset taustavaloa näppäinmerkintöjen lukemiseen hämärässä, rajoitus kannattaa huomioida. Tässä RGB toimii enemmän tunnelmanluojana kuin apuvälineenä tuntemattoman symbolin löytämiseen pimeässä.

Ergonomia: vapautta sivusuunnassa, rajoituksia korkeussuunnassa

Kaksiosaisen yhdistelmän suurin etu on täydellinen vapaus numeronäppäimistön sijoittelussa. Voit keskittää pääkirjoitusalueen suoraan eteesi ja sijoittaa TH26:n sinne, missä se tuntuu luontevalta – vaikka vasemmalle puolelle. Oikeakätiselle nopea numerosarjojen syöttäminen vasemmalla kädellä vaatii toki harjoittelua.

Sijoitteluvapaus ei kuitenkaan tarkoita säätövapautta. RT75:n kirjoituskulma on kiinteä 5,8 astetta ja TH26:n 7 astetta, eikä kummassakaan ole säädettäviä jalkoja kallistuksen muuttamiseen.

Pieni kulmaero muistuttaa jälleen, etteivät laitteet ole saman setin identtisiä osia. Useimmat eivät välitä asiasta, mutta yhtenäisestä korkeudesta ja kallistuksesta tarkat käyttäjät huomaavat eron.

Pitkäaikainen käyttömukavuus riippuu lopulta työpöydän ja tuolin korkeudesta, näppäimistön etäisyydestä ja ranteiden asennosta. Rannetuki voi auttaa, mutta se ei korvaa toimivaa työergonomiaa.

Liitettävyys: täysi valikoima, mutta laitteet hallitaan erikseen

Molemmat tukevat kolmea liitäntätapaa: langallista USB-C:tä, 2,4 GHz:n langatonta yhteyttä donglella ja Bluetoothia. Vaihtoehdot antavat vapautta valita kulloiseenkin työpöytäasetelmaan ja työnkulkuun sopiva yhteys.

Pelaamiseen ja kiinteään työpöytäkäyttöön langallinen tai 2,4 GHz:n langaton yhteys ovat järkeviä vaihtoehtoja, kun taas Bluetooth sopii useiden laitteiden välillä vaihteluun. TH26:ssa on fyysinen kolmi-asentoinen kytkin yhteystavan valintaan, joten käytössä oleva tila näkyy yhdellä silmäyksellä.

Molemmat toimivat 1 000 Hz:n polling ratella langallisena ja 2,4 GHz:n yhteydellä, kun taas Bluetoothissa taajuus putoaa 125 hertsiin. 1 000 Hz ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti 1 ms:n päästä päähän -viivettä. Se kertoo vain, kuinka usein laite raportoi tietokoneelle, kun taas todelliseen vasteaikaan vaikuttavat myös matriisiskannaus ja signaalinkäsittely.

RT75 sopii monipuoliseen työhön ja rentoon pelaamiseen, mutta sen mekaanisissa kytkimissä ei ole säädettäviä aktivaatiopisteitä tai Rapid Trigger -ominaisuuksia, joita Hall effect -magneettisissa näppäimistöissä nähdään. Jos kilpailullinen esports on ainoa prioriteettisi, katse kannattaa suunnata muualle.

Kun käytät molempia langattomasti yhtä aikaa, ne eivät jaa yhtä vastaanotinta. Kummallakin laitteella on oma donglensa, joten 2,4 GHz:n tilassa ne vievät kaksi USB-porttia. Käytin suurimman osan testijaksosta Bluetoothia molemmissa, enkä kohdannut kuukauden aikana yhtään yhteyskatkoa.

Ohjelmisto: lisäominaisuuksien on ansaittava paikkansa

RT75:ssä Epomakerin omalla ohjelmistolla hoidetaan näppäinten uudelleenkartoitus, makrot, valaistustehosteet ja mukautettujen grafiikoiden siirtäminen näytölle. Päivittäisiä säätöjä voi tehdä myös näppäimistön omilla pikanäppäimillä.

TH26:ssa ohjelmoitavuus on vielä tärkeämmässä roolissa. Se tukee VIAa laajaan näppäinten uudelleenkartoitukseen ja makrojen luomiseen, joskin käyttö vaatii laitteen JSON-tiedoston lataamisen. Vaihtoehtona on Epomaker Hub, joka tarjoaa toisen tavan asetusten määrittämiseen.

Toimittaja- ja toimistotyössä toistuvien toimintojen, kuten Kopioi-, Liitä- ja Kumoa-komentojen tai sovelluskohtaisten editointipikanäppäinten, sijoittaminen makrosarakkeeseen on järkevää. Sama ajatus toimii myös valokuva- ja videotyössä.

Kiertonuppia voi sekä pyörittää että painaa. Suoraan pakkauksesta otettuna äänenvoimakkuuden säätö on sen luontevin ja miellyttävin käyttötarkoitus, kun taas erikoistuneemmat toiminnot edellyttävät ohjelmointia. Siltä ei kannata odottaa kontekstitietoista editointikiekkoa kaikissa luovissa sovelluksissa ilman manuaalisia asetuksia.

Oman kokemukseni mukaan muutaman aidosti tarpeellisen arkipikanäppäimen määrittäminen on parempi ratkaisu kuin viiden monimutkaisen ohjelmointitason rakentaminen, joita ei kuitenkaan koskaan muista. Kukaan ei halua pitää muistilappua monitorin reunassa vain numeronäppäimistön käyttämistä varten.

Akun kesto: kaksi kapasiteettia, kaksi huollettavaa laitetta

RT75:ssä on 5 000 mAh:n akku, kun taas TH26:ssa on 2 000 mAh:n kenno. Pelkät kapasiteettilukemat kertovat kuitenkin vain osan tarinasta.

Näytön käyttö, RGB-valaistuksen kirkkaus, yhteystapa, päivittäinen käyttöaika ja lepotila-ajastukset vaikuttavat merkittävästi todelliseen kulutukseen. Ilman kontrolloituja muuttujia ei ole realistista luvata tarkkaa päivien tai viikkojen määrää yhdellä latauksella.

Yhdistelmä muuttaa akunhallintaa: ladattavana on nyt kaksi laitetta. TH26:n itsenäisyys tarjoaa asetteluvapautta, mutta tuo mukanaan toisen virtajohdon ja muistettavan latausrutiinin. Numeronäppäimistö on irrotettu näppäimistöstä, ei laturista.

Kuukauden aikana RT75 sammui minulla useamman kerran. Näppäimistö oli toki paljon käytössä, mutta RGB-valaistus pois päältä odotin parempaa kestoa. Noin kerran viikossa akku loppui äkillisesti. Syynä oli se, ettei pieni näyttö antanut tarkkaa akun varaustasoa, ja näppäimistö ilmoitti matalasta akusta harvoin. Jopa Windowsin Bluetooth-valikko väitti toisinaan varaustasoksi yli 30 prosenttia, vaikka RT75 sammui pian kokonaan. Vasta näppäimistön lakattua reagoimasta ymmärsin sen tarvitsevan virtaa. Onneksi USB-C-kaapelin kytkeminen herätti sen heti henkiin, ja latausnopeus on 5 000 mAh:n akulle yllättävän hyvä.

TH26 puolestaan tarjosi erinomaisen akkukeston. Myönnettäköön, että painoin sen näppäimiä vähemmän, mutta koska siinä ei ole virtaa kuluttavaa pientä näyttöä, meni kokonainen kuukausi ennen kuin näin sen varoitusvalon: punaisen LEDin Fn-näppäimen alla. Pienempi kumppani voitti päälaudan selvästi virranhallinnassa.

Vievätkö ne oikeasti vähemmän pöytätilaa?

Lasketaan rehellisesti. RT75 on 35,2 senttimetriä leveä, ja TH26 lisää leveyttä noin 12,1 senttimetriä. Vierekkäin ilman väliä niiden yhteenlaskettu leveys on 47,3 senttimetriä.

Jos pidät molempia vierekkäin samalla rivillä koko päivän, tätä ei voi oikeastaan kutsua tilansäästöratkaisuksi vain siksi, että päänäppäimistö on 75-prosenttinen. Laitteiden väliin jätetty mukava rako tekee kokonaisuudesta vaakasuunnassa jopa leveämmän kuin tavallisesta täysikokoisesta näppäimistöstä.

Todellinen etu ei ole tilansäästö vaan asettelun joustavuus. Numeronäppäimistön voi kääntää erikseen, siirtää kauemmas saadakseen hiirelle lisää tilaa, nostaa vasemmalle puolelle tai työntää laatikkoon kirjoittamisen ja pelaamisen ajaksi. Nämä ovat aitoja etuja, mutta niiden arvo riippuu täysin siitä, hyödyntääkö niitä päivittäin.

Minun kaltaiselleni numeronäppäimistöä tarvitsevalle käyttäjälle reilu vertailukohta on perinteinen täysikokoinen näppäimistö. Jos numeroryhmä jää kuitenkin pysyvästi näppäimistön oikeaan reunaan, maksat joustavuudesta, jota et käytännössä hyödynnä.

Arvon määrittely: kolme erillistä ostopäätöstä

RT75:n ostaminen, TH26:n ostaminen ja molempien hankkiminen ovat kolme eri päätöstä:

• RT75 yksinään on järkevä valinta, jos haluat 75-prosenttisen asettelun, viehättävän retrotyylin, sulavat lineaariset kytkimet ja vaihdettavan mininäytön. Et tarvitse TH26:ta sen täydentämiseen: jos et kaipaa numeronäppäimistöä, RT75 toimii hyvin sellaisenaan.

• TH26 yksinään ei myöskään ole sidottu RT75:een. Se sopii minkä tahansa kompaktin näppäimistön rinnalle tuomaan erillisen numeroryhmän, makrot ja äänenvoimakkuusnupin. Jos syötät numeroita vain satunnaisesti, se voi olla ylimitoitettu. Jos taas työskentelet taulukoiden parissa tai nojaat toistuviin pikatoimintoihin, laite ansaitsee paikkansa helposti.

• Molempien ostaminen yhdessä edellyttää yhdistetyn hinnan vertaamista laadukkaan täysikokoisen näppäimistön hintaan. Epomakerin kaupassa RT75 maksaa noin 110 dollaria ja TH26 noin 45 dollaria, joten kokonaisuuden hinnaksi tulee noin 155 dollaria ennen alueellisia hintoja, toimituskuluja ja kausialennuksia.

Molempien laitteiden vahvuus pitkällä aikavälillä on hot-swappability. Yhteensopivat mekaaniset kytkimet voi irrottaa ja vaihtaa ilman juotosrautaa, halusipa kokeilla erilaista kirjoitustuntumaa tai korjata vuosien päästä vikaantuneen kytkimen. Tämä koskee kuitenkin tavallisia mekaanisia kytkimiä, ei optisia tai magneettisia malleja.

Loppuarvio: kenelle tämä yhdistelmä sopii?

Erikseen tarkasteltuna Epomaker RT75 on persoonallinen näppäimistö. Käytännöllinen 75-prosenttinen asettelu, sulavat Creamy Jade -kytkimet, PBT-näppäinhatut, kolmitilaliitettävyys ja vaihdettava näyttömoduuli muodostavat houkuttelevan kokonaisuuden. Kiinteä kirjoituskulma, painava rakenne, valoa läpäisemättömät merkinnät ja näytön käytön aikana ilmenevät oudot akun varaustilan ongelmat ovat kuitenkin kompromisseja, jotka kannattaa huomioida ennen ostoa.

Epomaker TH26 on suunnattu tarkemmalle käyttäjäryhmälle: niille, jotka haluavat erillisen numeronäppäimistön ja osaavat hyödyntää sen makrosaraketta sekä kiertonuppia. Täysi VIA-ohjelmoitavuus ja hot-swappability nostavat sen tavallista toimistonumeronäppäimistöä korkeammalle tasolle.

Yhdessä niiden merkittävin saavutus on ergonominen ja tilallinen vapaus, jonka vastapainona ovat korkeampi yhteishinta, kahden akun ja kahden langattoman yhteyden hallinta sekä pieni ero tyylissä ja kallistuskulmassa.

Jos tiedät jo, että numeronäppäimistö pysyy aina näppäimistösi oikeassa reunassa, perinteinen täysikokoinen mekaaninen näppäimistö on edelleen suoraviivaisempi ja loogisempi valinta. Jos numeronäppäimistön irrottaminen taas parantaa työpöytäsi työnkulkuja tai et halua luopua kompaktista näppäimistöstä numeroryhmän vuoksi, RT75 ja TH26 muodostavat vakuuttavan parin.

Minulle kaksikon käyttö alkoi yksinkertaisesta käytännön dilemmasta: rakastan kompakteja näppäimistöjä, mutta en suostu luopumaan numeronäppäimistöstä. Epomaker tarjoaa tavan saada molemmat, ja muutamista omituisuuksista huolimatta nautin kokemuksesta aidosti.