Digitaaliset opettaja-avatarit laajentavat Harvardin koulutusta

Digitaalinen luennoitsija katsoo esitystäsi. Ei katsekontaktia. Tasainen hymy. Huone on virtuaalinen. Palaute ei ole virtuaalista.

Harvard Business School on hiljaisesti ottanut käyttöön tekoälyllä toimivia kouluttaja-avatareja HBS Foundry -ohjelmassaan, kahdeksan viikon kurssissa, jonka hinta on nyt noin 643 euroa. Opiskelijat osallistuvat yhä viikoittaisiin live-istuntoihin ihmiskouluttajien kanssa, mutta pitchien harjoitteluarvioinnit ja simuloidut valmennustilanteet hoidetaan tiedekunnan digitaalisilla jäljennöksillä.

Pienryhmävalmennus skaalattuna

Avatarit loi HeyGen, startup-yritys, joka muuntaa tallennetun opetuksen ja esittelytiedot animoiduiksi, puhuviksi näköisiksi. New York Timesin toimittaja testasi järjestelmää esittelemällä hypoteettisen liiketoimintasuunnitelman sijoittaja ja kouluttaja Jeff Bussgangin simuloidulle versiolle. Avatar kuunteli neutraalilla ilmeellä ja muuttumattomalla hymyllä, tarjoten jäsenneltyä palautetta, joka noudatti ohjelman arviointikriteereitä.

Hankkeen johtaja Katrina Rings sanoo, ettei aloite lähtenyt liikkeelle fotorealistisilla kasvoilla mielessä. Pilotti alkoi ennemminkin chatbotin tavoin, tekstiperusteisena apurina. Opiskelijat vastustivat sitä. He halusivat ohjauksen tuntua. He halusivat tunteen siitä, että heidät nähdään. Niinpä tiimi lisäsi simuloidut kasvot ja tiukemman palauteohjelman.

On ennakoitavia huolia. Vievätkö avatarit mukaan vivahteita? Pystyykö ne lukemaan paniikin opiskelijan äänestä? Jotkut tiedeyhteisön edustajat pelkäävät pedagogiikan litistyvän valmiiksi paketoiduiksi vastauksiksi. Silti monet osallistujat kertovat olevansa tyytyväisiä. "Opiskelijani rakastavat sitä", sanoo Bussgang, joka myös auttoi kurssin harjoitusten suunnittelussa. Käytännössä avatarit tarjoavat johdonmukaista, pyynnöstä saatavaa kritiikkiä silloin, kun live-opettajien aika on niukkaa.

Ajattele valintaa näin: saavutettavuus vai haaveilu. Avatarit lisäävät käyttömahdollisuuksia ja toistettavuutta. Ne antavat useammille yrittäjille mahdollisuuden käydä pitch-syklejä, kehittää ideoitaan ja oppia epätavallisina aikoina. Mutta ne myös pakottavat vaihtokauppaan spontaanisuuden kanssa. Palaute on luotettavaa. Se ei aina ole lämminhenkistä.

Seuraavaksi merkityksellistä ei ole puhuvan kasvon uutuusarvo. Tärkeää on se, syventävätkö nämä järjestelmät oppimista vai pelkästään simuloivat sitä. Kohteleeko tulevat ikäluokat avatareja ponnahduslautana kohti laadukkaampaa ihmiskohtaista valmennusta vai korvikkeina silloin, kun opettajien resurssit ovat rajalliset? Kumpikin lopputulos muuttaa tapaa, jolla yrityskoulutus skaalautuu.